Pörrötumput

Tyttären vanhat pörrötumput olivat pienet ja hän toivoi uusia. Neulomiseen ei mennyt kauan, mutta taitavat mennä suoraan laatikkoon odottamaan seuraavaa talvea. Sen verran lämpimät näistä tuli, että kevätilmoihin taitavat olla liian paksut. Lankana tummanharmaa 7 veljestä sekä ohut pörrölanka. Puikot bambuiset nro 3. Silmukoita oli 36.  Ranteen joustinneule ja peukalot on tehty pelkällä seiska veikalla. Lankaa näihin kului 70 g.

Sopivat tuli ja tytär oli tyytyväinen. Nyt taitaa olla tämän talven tumput neulottu ja aika siirtyä keväisempiin neuleisiin. Tosin villasukkia tulee varmaan vielä näin keväälläkin tehtyä. Omat ryppyvartiset ovat ainakin vielä kesken, joten niitä seuraavaksi.

Käsityömatkalla Tallinnassa

Jos ei ole lähes viiteentoista vuoteen käynyt Tallinnassa, lienee kohtuullista käydä siellä kolme kertaa puolessa vuodessa. Niinpä tällä viikolla suuntasin matkani jälleen Tallinnaan, tällä kertaa käsityömatkalle äitini kanssa. Matka oli matkatoimiston järjestetty bussimatka, johon kuului hotelliyö Nordic Hotel Forumissa. Tällainen matta oli helppo, kun ei itse tarvinnut kuin huolehtia, että oli bussissa oikeaan aikaan ja bussi kuljetti sellaisiin kohteisiin, joissa ei välttämättä muuten olisi tullut käytyä. Kaikki ostoksetkin sai kätevästi heti bussiin eikä niitä tarvinnut kanniskella. Lähtö tosin oli aamuyöstä ja paluu keskiyöllä, joten muutaman yön yöunet jäivät hyvinkin vähiin.

Aamulaivalla lähdimme Helsingistä kohti Tallinnaa ja nautimme rauhassa aamupalabuffetin laivassa. Sillä jaksoikin sitten pitkälle. Tallinassa ensimmäinen kohteemme oli 35 km Tallinnan ulkopuolella, Raasikun kylässä, Aade Lõngin villatehtaalla. Ulkoa ei kyllä olisi tehtaaksi tunnistanut ja sisälläkin itse myymälä oli pieni varastohuone. Valikoima oli kuitenkin runsas ja hinnat halpoja. Kaikki myytiin kilohintaan, jotka vaihtelivat 20 € molemmin puolin. Lankaa lähti täältä minunkin mukaani. Ajattelin tehdä punaisesta villalangasta revontulihuivin ja lisäksi ostin huovutettavia lapasia varten huopuvaa lankaa. Vaaleanpunainen liukuvärjätty lanka on menossa myös huopuviin lapasiin lujittamaan neuletta. Kietaisuneule, jonka sain valmiiksi juuri ennen matkaa, on tehty juuri tämän tehtaan liukuvärjätystä langasta.

 

 

Pienen kahvi- ja vessatauon jälkeen jatkoimme matkaa Karnaluksiin, jossa aikaa saa kyllä kulumaan niin kauan kuin sitä on. Meillä oli aikaa yli puolitoista tuntia, mutta aika äkkiä se meni tuossa käsityöihmisen paratiisissa. Karnaluks on siis käsityötukku, joka sijaitsee niin, että sitä saa kyllä hakea. Kerrostalon rappukäytävän ovessa lukee pienellä, että siellä jossakin se sijaitsee. Osoitehan on K.A.Hermanni 1. Kaikenlaista pientä tarttui sieltäkin pussillinen mukaan: puikkoja, nappeja, mittanauha, lankapidikkeitä, vetoketjun päitä, neuloja, kerroslaskuri, avaimenperäpupu, puikkomitta ja muutama kerä sukkalankaa, toinen Regian ja toinen Steppiä.

 Matkatekemiseksi olin ottanut mukaan samaa likuvärjättyä villalankaa, josta tein kietaisuneuleen. Niistä aloitin ryppyvarsisukat. Lanka ei kuitenkaan kestä itse sukkaosan kulutusta, joten Karnaluksista ostettu Regia pääsi käyttöön sukan sukkaosaan. Käsityömatkan toisena ajankuluna oli kirja nimeltä Pieni lankakauppa. Kirja jäi kuitenkin koskematta, joten en voi vielä sanoa, onko suositeltava kirja.

Ensimmäisenä matkapäivänä loppupäivä oli ilman käsityöohjelmaa. Kävimme syömässä ja kiertelimme Virukeskusta. Kävimme myös Virukeskuksen Liann Lõngad- lankakaupassa, josta ostin tuliaiseksi tyttärelle paksuvartisen virkkuukoukun. Illalla uni tuli aika nopeasti, kun edellinen yö oli ollut melkoisen lyhyt.

Toisena matkapäivänä aamupäivä oli vapaata aikaa. Kiertelimme vanhassa kaupungissa ja kävimme virolaisia käitöitä katselemassa torilla. Kevätaurinko paistoi mukavasti, mutta tuuli oli kylmä. Suihkulähteissä ei vielä pulpunnut vesi eikä puissa näkynyt silmuja. Ruoho sen sijaan alkoi jo vihertää. Keväistä kukkaloistoa oli tarjolla vanhan kaupungin kukkakojuilla.

Puolelta päivin lähdimme taas bussilla käsityökohteisiin. Novitan tehtaanmyymälä löytyi teollisuusalueelta Rocca al Maren kauppakeskuksesta vähän eteenpäin. Sinnekään ei olisi kyllä tullut eksyttyä omin avuin. Osa langoista oli samaa hintaa kuin Suomessa, osa halvempia. Ostin yhden kerän Nallen Luontopolku lankaa, joka maksoi 3 €. Novitan myymälän vieressä oli myös Flora- myymälä, joka myi pesuaineita ja kynttilöitä. Sieltä ostin nestemäistä sappisaippuaa sekä kynttilöitä. Tämä myymälä oli edullinen.

Novitan jälkeen jatkoimme matkaa Eesti tekstiiliin, kangaskauppaan. Itse en täältä ostanut mitään, viereisestä lopettavasta alusvaateliikkeestä kuitenkin jotakin. Lähellä sijaitsevasta pellavakankaita myyvästä pienestä kangaskaupasta (Kangas ja Kodutekstiil) sen sijaan ostin pellavakangasta laudeliinaa varten. Kangas maksoi 2,90 €/m. Täältä olisi löytynyt vaikka minkälaista pellvakangasta ja pitsejä. Lähellä oli vielä Selverin kauppakeskus, jossa oli vielä yksi kangaskauppa (Kangas&Nööp) sekä Liann Lõngadin lankakauppa. Tässä kangaskaupassa hinnat olivat jo hieman kalliimmat. Selveristä olisi löytynyt paljon käsityökirjoja, joista erityisesti sukkakirja olisi kiehtonut. En kuitenkaan ostanut, kun en ohjeista mitään ymmärtänyt.

Ennen satamaa kävimme Selverin kahvilassa syömässä ja poikkesimme vielä lyhyesti Rocca al Maren kauppakeskuksessa. Mukava ja taas hieman erilainen Tallinnan reissu. Kotona levittelin ostokseni ja tutkailin niitä rauhassa. Lankaa kertyi 1050 g, joten miinusta tuli jälleen Lankalaihikselle.

Kietaisuneule

 Maaliskuussa onkin ollut hiljaisempaa tämä kirjoittaminen tänne blogiin. Valmistuneita ei ole tullut kovin tiheään tahtiin, mutta nyt sain valmiiksi kietaisuneuleen, joka on ollut kesken jo jonkin aikaa. Aina välillä on pitänyt tehdä sukkia tai tumppuja, mutta nyt päätin, että tämä työ on tehtävä loppuun.

Malli on Suuren Käsityölehden numerosta 8/12. Lanka on äitini Tallinnasta tuomaa villalankaa. Vyötettä näistä langoista ei ollut jäljellä, joten merkkiä en tiedä. Tätä oli muistaakseni aluperin kilon verran, josta osa meni äidilleni. Lankaa on vielä siis jäljellä reilusti ja ajattelinkin tehdä siitä vielä pitkävartiset villasukat. Ensin ajattelin pitsisukkia, mutta taidan kuitenkin päätyä ruttuvartisiin. Se malli voisi sopia tuohon lankaan.

Lanka oli tuollaista liukuvärjättyä, joten sillä sai helposti väriä neuleeseen. Välillä jouduin kerimään oikeaa väriä, jotta sain etukappalaiden värin vaihdot osumaan samaan kohtaan takakappaleen kanssa. Jälleen kerran hihoista tuli myös liian pitkät. Koskahan muistan tehdä hihat pienemmällä koolla, jolloin olisivat sopivat lyhyisiin käsiini? Muuten neule on sopivan kokoinen.

Tykkään tuosta virkatusta kukkaosasta etureunassa. Se tekee vähän ilmettä muuten yksinekrtaiseen neuleeseen. Lankaa tähän neuleeseen kului 380 g. Lankalaihis on edennyt myös lankojen myymisellä.

Nämä langat olivat myynnissä kirpputorilla ja näistä palautui minulle vain yksi pussi tweed-lankaa, joten miinusta laihikselle tuli 450 g.

Rippijuhlien jälkeen

Meillä vietettiin esikoisen rippijuhlia puolitoista viikkoa sitten. Leiri oli hiihtolomalla Ruotsin Hemavanissa eli leirin ohjelmaan kuului myös laskettelua. Leiriltä palasi kotiin onnellinen, uusia ystäviä saanut ja väsynyt leiriläinen. Rinteeseen oli päästy ja usein tunnelma oli kuulemma ollut jalat maassa ja pää pilvissä, ihan  konkreettisestikin.

Juhlia mietittäessä rippilapsella oli muutamia toiveita ja sen pohjalta lähdettiin juhlia rakentamaan. Teimme kutsut yhdessä, mutta valitettavasti niiden tekovaiheesta jäi valokuva ottamatta. Kutsu oli valkoinen taitettu kortti, jossa oli päällä hopeinen risti ja hopeista kukkaköynnöstä. Tyttären toiveesta juhlien värejä olivat valkoinen ja vaaleanpunainen. Tosin rippilapsen mekko oli tummansininen, mutta kukissa ja kattauksessa näkyivät nuo toivotut värit.

 

Meillä ei ollut pitopalvelua, vaan täytekakkua lukuunottamatta kaikki tarjottavat oli itse tehty. Keittiössä oli auttamassa ystäväni, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Minun ei tarvinnut koko ajan seistä keittössä ja miettiä, pitäisikö keittää lisää kahvia. Tyttären ystävä oli ottamassa valokuvia, mikä sekin oli hyvä ratkaisu. Ei tarvinnut itse miettiä, onko vieraista ja juhlista tarpeeksi kuvia. Tytär kävi myös perinteisessä valokuvassa valokuvaamossa. Ilmeisesti nämä nykynuoret ovat tottuneet poseeramaan eri tavalla kuin oma sukupolveni aikanaan. Kuvaus oli hyvin luonteva ja otetuista kuvista olisi lähes minkä tahansa voinut valita suurennettavaksi. Itse en edelleenkään kovin hyvin onnistu kuvissa, kun taas teinitytölle itsensä kuvaaminen tuntuu olevan luonnollista.

Meillä oli kirkossa olleille tarjolla keittoa heti kotiin päästyämme. Tyttären lempikeiton eli tomaattikeiton lisäksi tarjolla oli kalaseljankaa sekä patonkia. Mökiltä toimme tarjottimia ja niillä oli kätevä kuljettaa ruokia olohuoneen puolelle läikyttämättä.

Vieraita oli kutsuttu vähän porrastaen, jolloin suurta ruuhkaa ei päässyt syntymään missään vaiheessa, vaan  kaikki meni sujuvasti.

Kahvipöydässä oli tarjolla kinkku- ja kalavoileipäkakkua. Näitä olimme äitini kanssa tehneet molempia kaksi. Yhdet olisivat riittäneet, kun vieraita oli noin 50. Tosin jos keittoa ei olisi ollut, olisi kakkuja varmasti kulunut enemmän. Työkaverit pääsivätkin  nauttimaan toisesta kinkkukakusta.

Suolaisena tarjottavana kahvipöydässä oli lisäksi poromoussella täytettyjä tuulihattuja. Näitä oli tehty 80 ja ne menivät kaikki. Sisällä oli kylmäsavuporoa, savuporojuustoa ja vaahdotettua kermaa. Tuulihattuja oli tarjolla jo aikanaan rippilapsen ristiäisissä. Toinen, mitä on ollut kaikkien lastemme ristiäisissä, ovat marenkit ja niitä oli tarjolla myös rippijuhlissa. Nämä olivat anopin tekemiä.

Täytekakku oli työkaverin tekemä. Sannan blogista pääsee kurkkaamaan hänen tekemiään kakkuja muutenkin. Blogi löytyy täältä.

Makeana tarjottavana pöydässä oli lisäksi pullapitkoa sekä herrasväen pikkuleipiä, jotka olivat äitini tekemiä ja tyttärieni täyttämiä.

 Lisäksi pöydässä oli suolatikkuja, suolakaloja ja karkkia. Kaikkea oli riittävästi ja koko päviä sujui todella hyvin. Sääkin ulkona oli keväinen, vaikka juhlat olivatkin maaliskuun alkupuolella. Aurinko paistoi, linnut lauloivat ja lunta ei näkynyt.

Sukkia arpajaisiin

Huomenna vietetään karnevaalijuhlaa lastemme koulussa ja keskimmäisen luokka myy siellä arpoja luokkaretken kassaa kartuttaakseen. Neuloin kolmet sukat arpajaispalkinnoksi. Toivottavasti arpaonni suosii sellaisia, joilla on sukille käyttöä.

 Pienimmät sukat ovat kokoa 32. Nämä kuplasukat on tehty samalla tekniikalla kuin aikaisemmin tekemäni kuplalapaset, joista kerroin edellisessä postauksessa. Lankana oli valkoinen Nalle ja pinkkisävytteinen raitainen sukkalanka, jonka vyötettä ei enää ollut tallessa. Puikkoina 3 bambut ja lankaa kului 65 g.

Petroolinsiniset Maaria-sukat on neulottu 7 veljeksestä. Tämä oli mukava ohje neuloa, edistyi nopeasti ja kuviokin oli melko helppo. Tosin en toisenkaan sukan kohdalla muistanut kuviota ulkoa, vaan tuijottelin ohjetta. Ohje löytyy täältä. Puikot 3,5 bambut. Ohjeen mukaan sukkien koko on 38/39. Oma jalkani on kokoa 39 ja sukat ovat minullekin hivenen reilut. Lieneekö käsialani sitten niin isoa neuloessa. Lankaa näihin sukkiin kului 125 g.

 Kolmannet sukat ovat perussukat samasta petroolinsinisestä 7 veljeksestä. Näiden koko on 34 ja sukan päälliosa on tehty kärkikavennuksiin asti joustinneuleena. Teen yleensä aina sukkiin vahvistetun kantapään ja sellainen on näissäkin. Lankaa näihin kului 80 g.