Rippijuhlien jälkeen

Meillä vietettiin esikoisen rippijuhlia puolitoista viikkoa sitten. Leiri oli hiihtolomalla Ruotsin Hemavanissa eli leirin ohjelmaan kuului myös laskettelua. Leiriltä palasi kotiin onnellinen, uusia ystäviä saanut ja väsynyt leiriläinen. Rinteeseen oli päästy ja usein tunnelma oli kuulemma ollut jalat maassa ja pää pilvissä, ihan  konkreettisestikin.

Juhlia mietittäessä rippilapsella oli muutamia toiveita ja sen pohjalta lähdettiin juhlia rakentamaan. Teimme kutsut yhdessä, mutta valitettavasti niiden tekovaiheesta jäi valokuva ottamatta. Kutsu oli valkoinen taitettu kortti, jossa oli päällä hopeinen risti ja hopeista kukkaköynnöstä. Tyttären toiveesta juhlien värejä olivat valkoinen ja vaaleanpunainen. Tosin rippilapsen mekko oli tummansininen, mutta kukissa ja kattauksessa näkyivät nuo toivotut värit.

 

Meillä ei ollut pitopalvelua, vaan täytekakkua lukuunottamatta kaikki tarjottavat oli itse tehty. Keittiössä oli auttamassa ystäväni, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Minun ei tarvinnut koko ajan seistä keittössä ja miettiä, pitäisikö keittää lisää kahvia. Tyttären ystävä oli ottamassa valokuvia, mikä sekin oli hyvä ratkaisu. Ei tarvinnut itse miettiä, onko vieraista ja juhlista tarpeeksi kuvia. Tytär kävi myös perinteisessä valokuvassa valokuvaamossa. Ilmeisesti nämä nykynuoret ovat tottuneet poseeramaan eri tavalla kuin oma sukupolveni aikanaan. Kuvaus oli hyvin luonteva ja otetuista kuvista olisi lähes minkä tahansa voinut valita suurennettavaksi. Itse en edelleenkään kovin hyvin onnistu kuvissa, kun taas teinitytölle itsensä kuvaaminen tuntuu olevan luonnollista.

Meillä oli kirkossa olleille tarjolla keittoa heti kotiin päästyämme. Tyttären lempikeiton eli tomaattikeiton lisäksi tarjolla oli kalaseljankaa sekä patonkia. Mökiltä toimme tarjottimia ja niillä oli kätevä kuljettaa ruokia olohuoneen puolelle läikyttämättä.

Vieraita oli kutsuttu vähän porrastaen, jolloin suurta ruuhkaa ei päässyt syntymään missään vaiheessa, vaan  kaikki meni sujuvasti.

Kahvipöydässä oli tarjolla kinkku- ja kalavoileipäkakkua. Näitä olimme äitini kanssa tehneet molempia kaksi. Yhdet olisivat riittäneet, kun vieraita oli noin 50. Tosin jos keittoa ei olisi ollut, olisi kakkuja varmasti kulunut enemmän. Työkaverit pääsivätkin  nauttimaan toisesta kinkkukakusta.

Suolaisena tarjottavana kahvipöydässä oli lisäksi poromoussella täytettyjä tuulihattuja. Näitä oli tehty 80 ja ne menivät kaikki. Sisällä oli kylmäsavuporoa, savuporojuustoa ja vaahdotettua kermaa. Tuulihattuja oli tarjolla jo aikanaan rippilapsen ristiäisissä. Toinen, mitä on ollut kaikkien lastemme ristiäisissä, ovat marenkit ja niitä oli tarjolla myös rippijuhlissa. Nämä olivat anopin tekemiä.

Täytekakku oli työkaverin tekemä. Sannan blogista pääsee kurkkaamaan hänen tekemiään kakkuja muutenkin. Blogi löytyy täältä.

Makeana tarjottavana pöydässä oli lisäksi pullapitkoa sekä herrasväen pikkuleipiä, jotka olivat äitini tekemiä ja tyttärieni täyttämiä.

 Lisäksi pöydässä oli suolatikkuja, suolakaloja ja karkkia. Kaikkea oli riittävästi ja koko päviä sujui todella hyvin. Sääkin ulkona oli keväinen, vaikka juhlat olivatkin maaliskuun alkupuolella. Aurinko paistoi, linnut lauloivat ja lunta ei näkynyt.